Yskä, joka ei lopu: Tiedesäätiön apuraha auttaa viimeistelemään väitöstutkimuksen hinkuyskästä

Kun kemistiksi opiskellut Alex-Mikael Barkoff ei valmistumisensa jälkeen löytänyt oman alan töitä, tuntui avoinna ollut projektitutkijan paikka Turun yliopiston biolääketieteen laitoksella kiinnostavalta. Sillä tiellä Barkoff on edelleen ja vuoden loppuun mennessä valmistuu väitöskirjatyö hinkuyskästä.

– Sattumaa tai onnea, mutta mikrobiologia alkoi kiinnostaa nopeasti. Hinkuyskästä tuli se aihe, josta ei päässyt irti, kertoo Turun yliopistossa väitöskirjatutkijana lastentautiopissa sekä projektitutkijana biolääketieteen laitoksella toimiva Barkoff.

Hänen väitöskirjansa aihe "Hinkuyskä Euroopassa – Serologisen diagnosoinnin standardisointi, taudin seuranta ja Bordetella pertussis -bakteerin muuntelu" on ajankohtaisempi kuin moni ajattelee. Esimerkiksi viime vuonna hinkuyskätapausten määrä Euroopassa nousi ennätyksiin. Pelkästään alkuvuonna 2024 EU- ja ETA-maissa raportoitiin yli 32 000 tapausta. Suomessakin kirjattiin enemmän tautitapauksia kuin kertaakaan 30 vuoteen.

Hinkuyskä ei ole vain pienten lasten tauti

Perinteisesti hinkuyskä on yhdistetty imeväisiin, mutta viime aikoina tartuntoja on raportoitu eniten 10–14-vuotiailla.

– Tauti on ollut ehkä vähän piilossa. Koronapandemian aikana luontainen altistuminen väheni, ja nyt immuniteettisuojamme on heikentynyt. Tämä näkyy kouluikäisten kasvavina tartuntamäärinä, Barkoff arvioi.

Väitöskirjassaan Barkoff ei käsittele kuitenkaan koronan vaikutuksia. Hän on tutkimuksessaan keskittynyt sekä diagnostiikan että bakteerien muuntumisen vaikutuksiin hinkuyskän leviämiseen ja sen myötä kehittänyt menetelmän, jolla tutkitaan B. pertussis -bakteerin kykyä tuottaa rokotteessa käytettyjä proteiineja. Tulokset paljastavat, että yksi keskeinen rokoteantigeeni on monissa bakteerikannoissa lakannut muodostumasta kokonaan. Eli bakteeri on sopeutunut rokotetta vastaan.

– Se on iso havainto. Vaikka nykyinen soluton rokote on tehokas, bakteeri näyttää osaavan kiertää immuniteettia. Tämä pitää ottaa huomioon tulevissa rokotekehityksissä.

Väitöskirja-apuraha mahdollistaa loppukirin

Instrumentariumin tiedesäätiön myöntämä 7000 euron apuraha on Barkoffille paitsi taloudellinen tuki, myös tunnustus tutkimuksen arvosta.

– Sain Instrumentariumin Tiedesäätiöltä ensimmäisen apurahani jo väitöstyön alkuvaiheessa. Tämä viimeisin tuli väitöskirjan loppuun saattamiseen eli kirjan kirjoittamiseen, mikä vaatii aikaa ja rauhaa. Apuraha mahdollistaa keskittymisen juuri siihen ja vuoden loppuun mennessä työni on valmis.

Tutkijan arjessa ulkopuolinen rahoitus ei ole vain käytännön asia. Se lisää työn näkyvyyttä, kertoo muille, että tutkimukseen uskotaan ja auttaa rakentamaan tutkijan uraa.

– Jokainen apuraha on osa portfoliota. Kun tutkijan työhön panostetaan, se antaa luottamusta myös tuleviin tehtäviin. Ilman näitä tukia ei olisi tätä tutkimustakaan, Barkoff sanoo.

Katse tulevaan: Rokotteiden kehittäminen ja diagnostiikan parantaminen

Barkoffin väitöskirja on nyt loppusuoralla ja kaikki suunnitellut kuusi siihen kuuluvaa tieteellistä artikkelia jo julkaistu.

– Hinkuyskään liittyvä tutkimus on ollut osa elämääni pitkään, ja jatkuu tulevaisuudessakin. Turun yliopistossa olemme mukana monessa tartuntatauteihin ja juuri hinkuyskään liittyvässä tutkimuksessa. Johdamme esimerkiksi EU-rahoitteista vastikään perustettua Euroopan vertailulaboratoriota, jonka tavoitteena on tehostaa hinkuyskän ja kurkkumädän seurantaa ja torjuntaa EU- ja ETA-maissa.

Barkoff on kiinnostunut tutkimaan lisää sitä, miten rokotteen tehoa voisi parantaa, ja miten sen antamaa suojaa voitaisiin mitata tarkemmin. Hänen mukaansa tarkka suojaava korrelaatti uupuu edelleen. Se kertoisi, milloin ihminen on oikeasti suojassa.

Kaksi Barkoffin julkaisua käsittelee serologiaan perustuvaa tautiseurantaa ja diagnosoinnin standardointia koko Euroopan tasolla eli sitä, miten verikokeiden avulla tehtävää diagnoosia saataisiin vertailukelpoisemmaksi eri maissa. Eroja on paljon.

– Väitöskirjatutkimukseni osoittaa, että alidiagnosointi on laajaa. Taudin torjunta ei voi toimia tehokkaasti, jos emme edes tiedä, missä ja kuinka paljon sitä esiintyy.

– Työni auttaa diagnostiikan parantamisessa, antaa välineitä seurantaan ja tuo esiin taudin todellista esiintyvyyttä. Tämä auttaa viranomaisia reagoimaan oikea-aikaisesti ja kehittämään parempia ehkäisytoimia, hän summaa.

Teksti: Tia Härkönen
Kuva: Turun yliopisto